tiistai 12. joulukuuta 2017

Minä valehtelin


Anteeksi isä, minä valehtelin.

Sanoin että kaikki on hyvin.
Sanoin että lepää.
Sanoin että on hyvä päivä kuolla.
Sanoin että mikään ei jää kesken.

Valehtelin.

Ei ollut hyvä päivä kuolla.
Niin paljon jäi kesken.
En pysty antamaan vieläkään anteeksi.

Miksi kuolit, miksi?!?

Lepää.
Minä raivoan.
Lepää sinä.
Jonain päivänä minun raivoni laantuu.

Vaan ei vielä.

Tee minulle kuitenkin vielä yksi palvelus.
Helpota minun arkeani ja toteuta yksi toiveeni.

Mene pois yläkerran rappusilta.

keskiviikko 22. marraskuuta 2017

Päivät rullaavat?


Kalenteri käy korutonta kulkuaan
Kello mittaa käytettyjä hetkiä
Kohta kirjataan kahdeksan kuukautta kuluneeksi

Muistot eivät ole haalistuneet
Ne vain välkkyvät mielessä harvemmin
Välillä voi mennä vuorokausikin

Miten pitkään jaksaa sydän tuntea näin suurta tuskaa
Miten pitkään jaksaa mieli toimia arjessa näin suuren tunnemyrskyn alla
Miten pitkään ikävä kestää?

Arki jatkuu, päivät rullaavat
Vain yö tarjoaa hetken rauhaa
Miten maailma voi jatkaa radallaan vaikka sisimpäni on poissa tolaltaan?


lauantai 25. maaliskuuta 2017

Isä


Lauantai 25.3.2017
Kello 15:15

Loppui hengitys, hiljeni suuri sydän, sammui elon liekki.
Jätti meidät vaeltamaan pimeään.

Annan sinulle anteeksi.
Kaikki on hyvin, mikään ei jäänyt kesken.

Anna meille anteeksi, emme osanneet sinua parantaa.




perjantai 3. maaliskuuta 2017

A perfect day


Soon, so very soon, it will be a perfect day to die.

I will be there. We will all be there. Beside you.
Saying that this is the perfect moment to say good bye.

You will never be gone. You will always be in our hearts.

It was not today.
But it could be tomorrow.

Soon.
Too soon.


I HATE THAT PERFECT DAY 💀



keskiviikko 28. joulukuuta 2016

Aikani ei ole vielä


Pilvi, maan pinnalle laskeutunut,
peittää tienoon kätkien sisäänsä salaisuuksia.

Kohdistan katsettani uteliaana,
tahdon tietää, kertokaa minulle, yllättäkää minut!

Sieluni on paljaana, vahingoittunut,
mutta elää vielä moneen huomiseen.

Paljasta salaisuutesi,
anna minulle syy siirtyä huomiseen,
nousta aamuun jokaiseen.

Sillä minun sydämeni sykkii,
huomisteni määrä on vielä valtaisa.

Minä en luovuta.

Katson ja näen miten lakastut,
aamujesi määrä on laskettu.

Näen huolestuneet vierelläsi,
ymmärrän tuskanne.

Mutta en jaa sitä.

Minä jään vielä tänne.
Niin tekin.

Miksi itkette itsenne hautaan?
Ei se ole tällä kertaa teille kaivettu.

Yksi kerrallaa kuoloon.
Meidän aikamme tulee. Mutta myöhemmin.